Tuija Mäkinen - kuntavaalit 2008

Puhuimme asiasta eilen illalla vihreän valtuustoryhmän palaverissa. Osa meistä on aikalisän kannalla ja osa olisi valmis pitäytymään järjestämissopimukseen kirjatussa tavoitteellisessa päivämäärässä 1.8.2010. Itse toivon yhtä vuotta lisäaikaa siirtymälle.
Oma perusteluni aikalisän tarpeellisuuteen liittyy pitkälti siihen, että pelkällä hallinnollisella ratkaisulla ei saavuteta mitään lisäarvoa ellei sellaiseksi lueta taloudellisten vastuiden siirtymistä pois kaupungilta. Tätä taas ei ole käytetty perusteluna valmistelussa vaan on puhuttu vain “uusista mahdollisuuksista” vailla mitään konkreettista sisältöä. On ideologinen harha-ajatus uskoa, että uudesta hallintomallista ilman muuta seuraa etua opiskelijoille ja koulutuksen laadulle.

Miksi tehdä nyt ensin hallinnollinen päätös ja muodostaa koulutuskuntayhtymään lukiokoulutusta varten oma sisäinen liikelaitos ennen kuin on selvästi hahmoteltu ja argumentoitu strateginen näkökulma ja tavoitteet operaatiosta saatavaan lisäarvoon? Hanke voi olla ihan hyväkin, mutta vain siinä tapauksessa että sitä ei pilata turhalla kiireellä.

En myöskään pidä siitä, että asianosallisten eli lukioiden rehtoreiden ja opettajien omassa lausunnossaan (18.5.2009) esittämiin asiallisiin kysymyksiin ei ole vastattu. Minusta heidän huolensa on aivan perusteltu ja ymmärrettävä kun mitään takeita lukiokoulutuksen tulevasta resurssoinnista, kehittämisestä tai investoinneista ei ole. Minusta on suurta typeryyttä sivuuttaa kysymykset kuittaamalla ne muutosvastarinnaksi. Oman reviirin puolustaminen on perusteltua ja järkevää toimintaa kun on kysymys niin merkittävästä asiasta kuin valtakunnallisesti arvostetusta kaupungin lukiokoulutuksesta. Kyse on paljon laajemmasta asiasta kuin vain henkilöstön mielipiteestä.

Minustakin valmistelutekstin rivien välistä kuulostaa siltä, että suunniteltujen kiinteistöjen omistajajärjestelyjen kautta lukioiden perinteinen yhteisöllisyys jää toissijaiseksi arvoksi kustannustehokkuuteen verrattuna ja oppilaita ja opetusta voidaan hajauttaa kuten opetuksen järjestäjä parhaaksi katsoo. Esimerkiksi asian esittelytekstin s. 75 todetaan, että “Lukiokoulutuksen hallinnollinen kokoaminen ja sen optimointi ei aseta ehtoja oppilaitosverkon muodostamiselle eikä edellytä oppilaitosverkon keskittämistä, vaan mahdollistaa tarvittaessa tehokkaan koko toisen asteen ja aikuiskoulutuksen käsittävän alueellisesti hajautetun oppilaitosverkon muodostamisen.” Ja mitähän tälläkin yritetään sanoa?

Ja sivulla 77 puhutaan lisää kiinteistöistä: “Koulutuksen järjestäjän näkökulmasta koulutilat ovat keskeinen osa strategista johtamista ja myöskin niiden kustannusvaikutus on merkittävä. Jyväskylän koulutuskuntayhtymän talouden hallinnassa kiinteistöjen johtamisella ja hallinnalla on saavutettu merkittäviä taloudellisia ja toiminnallisia tuloksia oppimisen kehittämisen ja kustannustehokkuuden saavuttamisen kannalta. Jatkon kannalta olisikin tältä osin syytä poiketa strategisessa suunnitelmassa esitetystä ja lähteä siitä, että koulutuskuntayhtymä ottaa vastuulleen myös koko toisen asteen koulurakennusten johtamisen, jolloin päästään aitoon yhteissuunnitteluun koko toisen asteen osalta verrattaessa sitä tilanteeseen, jossa vastuu jakautuisi sekä kaupungille että koulutuskuntayhtymälle. Jatkovalmistelussa tulee sopia siitä, että kuntayhtymälle siirtyy kiinteistöjen ylläpito- ja korjausrakentamisen vastuu ja että siirtyvät kiinteistöt hinnoitellaan kummankin osapuolen kannalta järkevästi.”

Toisen asteen koulutuksen hallinnon uudelleen järjestämiselle on sivulla 76 asetettu muutama kaunis tavoite, mutta ei sanaakaan siitä millä tavalla koulutuskuntayhtymän alaiset kaksi autonomista hallinnollista yksikköä edes teoriassa “luovat edellytyksiä” kehittää toisen asteen yhteistyö uudelle tasolle. Päinvastoin pelkään sitä, että hallinnollinen siirto nopealla aikataululla luo tilanteen, jossa aitoa yhteistyötä ei synny vaan se vaikeutuu. Kehittämishalun täytyy nousta kuitenkin henkilöstöstä.  Asia ei ole kypsä niin kauan kun lukiokoulutuksen tulevaisuuteen liittyviin oleellisiin kysymyksiin ei osata tai haluta vastata.  Kysymykset ja vielä avoinna olevat sopimuskohdat on kirjattu 18.5. henkilöstön kuulemistilaisuudessa (Jyväskylän lukioiden lausunto sivistyslautakunnalle lukioiden hallintomallista ja omistajuudesta).

Esittelytekstissä s. 76 maalaillaan lukiokoulutuksen siirron etuja ammatillisen koulutuksen näkökulmasta: “Lukiokoulutuksen hallinnollinen siirto Jyväskylän koulutuskuntayhtymään kokoaa toisen asteen koulutuksen yhteiseen hallintoon kuitenkin niin, että molemmilla perustehtävää suorittavilla koulutusväylillä on oma hallinnollinen yksikkönsä. Hallinnollinen kokoaminen luo edellytyksiä koko ikäluokan koulutuksellisten tarpeiden huomioon ottamiseen ja uudenlaiseen yhteistyöhön opetuksen ja opiskelijahuollon järjestämisessä opiskelijalähtöisyyttä korostaen.  Lisäksi edellytykset yhteistyön lisäämiseen opetushenkilöstön työn suunnittelussa (esim. kahden tutkinnon opinnot) sekä kehittämishankkeiden toteuttamisessa paranevat. Lukiokoulutuksen, ammatillisen koulutuksen ja aikuiskoulutuksen yhteistyön kehittämisellä voidaan vastata entistä paremmin tulevaisuuden koulutuksellisiin, työllisyyttä ja elinkeinopolitiikkaa koskeviin haasteisiin ikäluokkien pienentyessä ja koulutuksen sekä työelämän laadullisten vaatimusten jatkuvasti kasvaessa.”

Jyväskylässä toisen asteen yhteistyön kehittäminen on sujunut valtakunnallisestikin esimerkillisesti vaikka koko toinen aste ei olekaan samalla koulutuksen järjestäjällä.  Pitää muistaa, että kahden tutkinnon opinnot ovat vain pieni osa koulutusta ja yhteistyötä.  Suurin osa ammattiin opiskelevistakin suorittaa ”vain” oman alansa perusopinnot kuten lukiolainen lukio-opinnot.

Minun mielikuvitukseni ei riitä siihen, että tällä hallinnollisella ratkaisulla automaattisesti saavutetaan jotain uutta laatua. En näe hallinnon uudelleen järjestämisen johtavan “koko ikäluokan haltuunottoon”. Haku toiselle asteelle on vapaa, hakualueena on koko maa ja koulutukseen valitaan opiskelijat keskiarvon mukaisessa järjestyksessä.  Jyväskyläläisillä opiskelijoilla ei ole etuoikeutta Jyväskylässä sijaitseviin oppilaitoksiin. Opiskelijoista huolehtiminen taas vaatii kunnollisen opinto-ohjauksen ja riittävät opiskeluhuollon palvelut. Näitä resursseja ei ole kukaan luvannut. Koulutuksesta kokonaan syrjäytyneille taas täytyy luoda omat räätälöidyt polut yhteistyössä kaikkien alueen toimijoiden kanssa.