Maailmalla koettua
Kiinan matka
Olin huhtikuun lopulla viisi päivää toisella puolella maapalloa eli Kiinassa kaupungin ja JYKESin delegaation mukana. Se oli hyvä reissu monella tapaa. Matkan tarkoitus oli edistää keskisuomalaisten yrittäjien jalansijaa sikäläisissä ympäristöhankkeissa ja vahvistaa yliopiston tutkimus- ja kehittämisosaamista kiinalaisten partnerien kanssa. Jyväskylä on tehnyt Kunmingin kanssa yhteistyötä jo pari vuotta. Kiinassa yhteistyö tarkoittaa luottamuksen rakentamista ja suhteiden solmimista pitkän kaavan kautta. Siellä myös arvostetaan hierarkiaa ja on tärkeää, että tapaamisissa on mukana riittävän arvovaltaisia ihmisiä. Kiinassa on valtavat markkinat eikä rahasta ole pulaa. Useimmat hankkeet ovat jättiläismäisiä ja niistä täytyy löytää pieni ja rajattu siivu. Ympäristöhankkeet ovat nyt korkealla prioriteettisijalla kiinan 5-vuotissuunnitelmassa.
Ehkä globalisaatiosta kertoo se, että maailma ei ole kovin erilainen edes siellä vaikka elämä on erilaista. Varmaan melkein mikä tahansa suurkaupunki ja kaupunkilaiset missä tahansa toimii jotenkin samalla kaupunkilogiikalla ja näyttääkin aika samalta.
Kiinassa oli hienoa vaikka reissu oli aika lyhyt ja aikaeroakin oli viisi tuntia mikä teki ensimmäisestä päivästä raskaan. Kiinassa olimme maanantaina aamuseitsemältä vaikka Suomessa kello oli vasta kaksi yöllä. Laskeudumme Shanghain yhdelle kentälle ja siirryimme saman tien toiselle kentälle, josta matka jatkui muutaman tunnin päästä pääkohteeseemme Kunmingiin. Kunming on eteläisimmän maakunnan Yunnanin pääkaupunki, noin 6 miljoonaa asukasta ja sitä kutsutaan ikuisen kevään kaupungiksi. Se sijaitsee 1800 metriä meren pinnan yläpuolella ja ilmanala on mitä mukavin. Kaikkialla oli ystävällistä ja kaunista. Istutuksia oli todella paljon ja niistä pidettiin hyvää huolta. Ahkeria käsiä oli työssä paljon menitpä minne vaan.
Kunmingingin pääelinkeino on kukkien (fresh flowers) kasvatus. Leikkokukkia viedään kaikkialle Aasiaan ja Australiaan. Toiseksi tärkein elinkeino on tupakan viljely ja tupakkateollisuus ja kolmas on matkailu. Yunnanin eteläosat ovat tropiikkia, jossa norsut kulkevat ja pohjoisosat Tiibetiin rajoittuvaa vuoristoa ja ikimetsiä. Kiina on kiistellyt Tiibetin kanssa Shangri Lasta ja Shangri La -niminen piirikunta sijaitsee nyt virallisesti Kiinan puolella Yunnanissa.
Isäntien kanssa syötiin banket-illallisia puikoilla ja ajateltiin pikkubussilla ympäriinsä. Anderssonia ei päästetty kanssamme pikkubussiin vaan hän istui KTM:n virkamiehen ja suurklähettilään mustassa autossa, joka ajoi bussin edellä kaikki neljä suuntavaloa koko ajan iloisesti vilkkuen. Kiina on kommunistinen valtio, jossa ei ole kaikille ilmaista peruskoulua eikä terveydenhuoltoa. Sen sijaan siellä on jokin kummallinen sosialistinen markkinatalous. Äärimmäistä köyhyyttä tai kurjuutta ei ollut näkösällä. mutta ongelmat lienevätkin ennemmin maaseudulla, jossa edelleen eletään paljon luontaistaloudessa eikä jätehuollosta tai viemäreistä ole kuultukaan.
Puikoilla syöminen on harjaantumislaji, varsinkin kun ruoat pitää poimia puikoilla lautasellekin pyörivältä levyltä, jossa joka kuopissa on eri ruokaa (noin 12-20 erilaista). Tarjoilivat tuovat kulhoja ja keräävät entisiä pois nonstop vauhdilla. Ensimmäisen iltana loistelias banket oli puoluesihteerin seurassa ja viimeisenä Kunming-iltana paikallisen kaupunginjohtajan seurueen kanssa pöydän pursuessa ruusun kukkia. Todella hienoja tilaisuuksia. Kolmannen puikkoaterian jälkeen syöminen sujui jollakin tapaa.
17 hengen delegaatiomme jakaantui ns. viralliseen delegaatioon (johon kuului kaupunginjohtaja Anderssonin lisäksi kaupunginhallituksen jäsenet ja KTM:n ylitarkastaja Carola Wictorsson ja suurlähettiläs Pasi Rutanen) ja asiantuntijadelegaatioon, jossa olivat Jykesin, yliopiston ja ammattikorkeakoulun ihmiset ja pari kokenutta yrittäjää. Ohjelmassa oli arvokas seminaari ja virallisia tapaamisia ja vierailuja. Ympäristöhankkeet Kunmingissä edistyivät ja ympäristöpuolen asiantuntijaihmiset solmivat suhteita paikallisiin yliopistoihin ja organisaatioihin. Viimeisenä iltana kaupunkien välinen yhteistyösopimus allekirjoitettiin juhlallisesti.
Paluumatkalla olimme kaksi yötä Shanghaissa ja se on todella mykistävä kaupunki, jossa on satsattu paljon arkkitehtuuriin, kaupunkisuunnitteluun ja ihmeellisiin pilvenpiirtäjiin. Asukkaitakin siellä on yli 10 miljoona, olisikohan ollut 13 miljoonaa (nyt en jaksa tarkistaa).Kävimme siellä myös FinChi´ssä ks. http://www.ktm.fi/index.phtml?s=1317 (siellä muuten kehuttiin Tossavaisen Joukon firmaa!)
Siellä juutuimme pikkubussillamme myös ruuhkaan. Olimme paluumatkalla Keltaisen meren rantaan täytettävästä 300 neliökilometrin uudesta kaupungista, johon tulee kaikkia. Asunnot, talot, työpaikat, yliopisto, huvipuisto, loistohotelli (jossa pidetään seuraava EU:n ja Kiinan huippukokous). Rakentaminen oli täydessä vauhdissa. Samalla reissulla teimme retken sikäläiseen ylpeyden aiheeseen eli Shanghain ulkopuolelle parhaillaan rakennettavaan jättiläismäiseen uuteen syväsatamaan, joka sijaitsee ulkomerellä. Sinne mennään 35 km(!) pitkän sillan kautta. Ja koska yksi silta ei riitä, niin sen rinnalle vähän ajan päästä tullaan rakentamaan toinen, jota pitkin kulkee myös rautatieyhteys satamasta mantereelle.
Vapaa-aikaa matkalla oli marginaalisen vähän missä kohtaa matkaohjelmaa. Ja sekin vähä vapaa-aika oli ohjelmoitua ja isäntien järjestämät oppaat ja tulkit olivat herkeämättä seurassamme.
Päällimmäisenä jäi vaikutelma, että Kunmingissä ja Shanghaissa oli molemmissa ystävällistä, lämmintä ja kaunista. Ja kauniita istutuksia ja siistiä. Kaupat pursusivat tavaraa, ruokakaupoissa oli kaikkea. Ja kaduilla näki paljon hyvinvoivia ja hyvin toimeentulevia muodikkaita ihmisiä. Jopa köyhän eteläkiinan Kunmingissä oli uudempi autokanta kuin mitä Jyväskylän kaduilla näkee. Auto on siellä vielä suurempi statussymboli kuin euroopassa. Kuorma-autot olivat vanhoja ja kolisevia, ne olikin työvälineitä eikä kerskakulutusta. Skoottereita ja mopoja oli paljon ja polkupyöriä. Lastenvaunuja tai –rattaita en nähnyt ensimmäistäkään; pienet lapset kannettiin sylissä tai liinoissa.
