Isän lapsuus
Timo Mäkisen haastattelu lokakuussa 2002. Haastattelu sai aiheensa tyttäreni Iisan koulusta saamasta elämänkatsomustiedon kotitehtävästä, jossa piti haastatella isovanhempia heidän lapsuuteensa asioista.
Iisa Emilia Kanerva, syntynyt 15.6.1992, tyttärentytär 10-v.
Timo Ilmari Mäkinen, syntynyt 14.5.1939, vaari 63-v.
Muistumia lapsuudesta 1940-luvulla
Lapsuuden perheeseeni kuului isä, äiti ja minua noin kymmenen vuotta vanhempi isosisko Terttu. Asuimme Jyväskylässä omakotitalossa osoitteessa Tourukatu 29 aivan vastapäätä hautausmaata. Lähellä oli myös Tourujoki.
Muistan lapsuudesta kuinka me olimme joka sunnuntai katsomassa kun sankarivainajia haudattiin ja kiväärillä ammuttiin ilmaan kunnialaukauksia. Naapuristossa asui paljon muita lapsia, joiden kanssa leikittiin ulkona. Talvella hiihdettiin ja laskettiin mäkeä Tourujoen rinteessä, Takauomassa.
talvella kiivettiin Taulumäen päälle ja laskettiin alas potkukelkoilla “ronkeleissa”, pitkissä letkoissa alas kaupunkiin asti. Autoja ei juuri ollut ja varsinkin viikonloppuisin oli kadut tyhjiä.
Lunta oli aina valtavasti. Kävin koulua lähellä Puistokoulussa ja katujen varsien kinokset olivat uskomattoman korkeita pienen pojan silmissä. Lunta ei talven mittaan viety minnekään kuten nykyään. Kesällä ajettiin polkupyörillä kilpaa tiettyä pitkää Tourulan läpi kulkevaa lenkkiä pitkin kuka minkäkin laisella pyörällä. Kellolla otettiin aikaa kauanko kenelläkin meni. Kaikkia urheilulajeja ja pallopelejä harrastettiin. Harjun kentällä hypättiin korkeutta ja heiteltiin kaikenlaisia vehkeitä. Vähän isompana pelattiin paljon korttia. Se oli tavallinen ajanviete.
Ilmahälytykset ovat jääneet mieleen ja se kun lähdettiin yöllä pommisuojaan. Lähin sirpalesuoja oli Tourujoen penkereessä ja isompi oli Aren kellarissa. Yöllä vedettiin sängystä ylös ja sireenit huusivat. Se oli pelottavaa. Pimennys oli pakollinen ja vahdit kiersivät koputtamassa ikkunoihin, jos vähänkään näkyi valoa.
Meidän poikien leikit olivat usein hyvin sotaisia. Leikittiin sotaa ja väijymista, ammuttiin, oltiin lentävinään lentokoneilla ja kaadettiin leikisti myrkkyä maahan.
Meillä kotona oli edistyksellinen sisävessa ja kylmä vesi tuli hanasta sisälle. Kotona oli puulämmitys ja hellan kupeessa oli pieni kuumavesiastia. Peseytymässä käytiin yleisessä saunassa noin kerran viikossa. Silloin ei taloissa yleensä ollut omia saunoja. Puusavottaa oli runsaasti ja talvisin lumitöitä. Kesällä pihasta kaivettiin voikukanjuuria, joista kuivattiin kahvinkorviketta. Meillä oli kotona pässi sota-aikaan ja sen jälkeen. Kaikissa muissakin omakotitaloissa pidettiin kotieläimiä kun ruoasta oli kova puute. Kaikki ruoka oli “kortilla” ja kaikesta oli pulaa. Meillä oli kyllä jotain suhteita, joiden kautta maaseudulta saatiin ostettua jotain ylimääräistä.
Aatto-isä oli korjaamopäällikkönä Arella eikä joutunut sotaan ammattinsa vuoksi. Ainakin kerran isä kertoi hakeneensa asemalta miehiä pois junasta, kun korjaamon asentajia oltiin laittamassa rintamalle. Miten niitä autoja olisi sitten korjannut, jos miehet olisivat olleet kaikki sodassa? Joskus me olimme asemalla katsomassa, kun Jyväskylän poikia, vielä nuoria koululaisia, lähti junalla sotaan.
Muistan myös kuinka järkyttävää oli rautatieasemalla, kun sotalapsia vietiin junaan ja Ruotsiin. Siellä äidit itkivät ja lapset huusivat. En tiedä miksi minut oli viety sitä katsomaan. Ehkä siksi, että osaisin ja ymmärtäisin olla kunnolla eikä minulle kävisi samoin.
Koulussa meillä oli opettajana sodassa haavoittunut Yrjö Tyynelä, jota kunnioitettiin suurena sotasankarina. Minun omasta suvustani kukaan ei kuollut sodassa, serkkuni kyllä haavoittui kun joutui sodan loppuvaiheessa vielä Lapin sotaan.
Minä en muista suunnitelleeni tulevaisuutta sen enempää lapsena tai nuorena. Luotin jollakin tapaa kohtaloon ja elin päivän kerrallaan. Olen aina luottanut tulevaisuuteen ja vaikeuksista selviämiseen. Jälkeenpäin on joskus harmittanut, että kouluja en paljoa käynyt vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus ja vanhemmat kotona kannustivat. Keskikoulun kävin Norssissa ja merkonomin tutkinto tuli suoritettua Kauppaopistossa.
Haastattelumuistion laati Tuija Mäkinen, Iisan äiti ja Timon tytär
